Tanssi varhaiskasvatuksessa

Tanssi on keino, jolla on helppo saada lapsi liikkumaan ja kehittämään motorisia taitojaan. Lapsi oppii tunteman oman kehonsa, sen rajat ja miten se toimii. Lapsi oppii hahmottamaan ympäristöään, omaa vaikutustaan siihen ja liikkeidensä huomioimista tilassa. Lapselle voi olla hankala hahmottaa eri suuntia, ja tanssi on oiva keino sen harjoittamiseen.

Jotta lapsi kykenee oppimaan edellä mainittuja, on tärkeä luoda lapselle aistiärsykkeitä, erityisesti fyysisiä sellaisia. Näin lapsi saa esimerkiksi kosketuksen avulla hahmotusta omasta kehostaan, sen pituudesta ja leveydestä.

Käytössä voi olla kaksi tuntirakennetta:

1. Kehon hahmotus/Oppimisilmapiiri

2.Tilan hahmotus

3. Uusi taito

4. Kokonaisuuksien hahmottaminen

5. Palautuminen, koetun tallentaminen

JA

1. Liikunta/Fyysinen aktivointi

2. Lepo + Hiljaisuus

3. Virikkeet ja ärsykkeet

4. Lopetus

Esimerkki tuntirakenne 1:

Tunti aloitetaan kerääntymällä piiriin, mieluiten aluksi pitämällä toisia käsistä kiinni, jolloin lapsien mahdollista keskittyä toimimaan paremmin. Lapset siirtyvät istumaan ohjaajan kanssa piiriin tasaisin välein, mutta niin että jokainen lapsi kykenee näkemään ohjaajan. Aloitetaan sateella, eli jokainen naputtelee sormiaan maata vasten, kuten vesipisarat ja sade yltyy käsien läiskimiseksi ja jopa ukkoseksi. (Kehon hahmotus)

Seuraavaksi sade loppuu, ja keho täytyy "kuivata" vedestä. Ohjaaja näytää lapsille miten vesi vedetään käsiä käyttäen ensin jaloista pois, sitten mahasta, olkapäistä ja niin edelleen kunnes koko kroppa on kuivattu. Lopuksi vielä ravistellaan viimeiset pisarat. Ja koska aurinko kuivattaa, niin jalkoja ja käsitä voi hieromalla lämmitellä.  (Kehon hahmotus)

Kun kuivaus on tehty, voidaan lähteä tutkimaan viidakkoa. Viidakossa tulee hiipiä ja varoa siellä olevia asioita. Vastaan voi tulla oksia, liaaneja ja puroja, joita pitää väistellä. Kulkea voi etu tai takaperin, miten itse haluaa. Lopulta viidakossa tulee vastaan eläin, ja ohjaaja kysyy joltain lapselta, että mikä eläin siellä on. Lapsi vastaa esimerkiksi karhu, jolloin kysytään miten karhut liikkuu ja sitten kuljetaan kuten lapsi esittää. Tätä toistetaan hetki, jotta lapset saavat kokeilla erilaisten eläinten liikkeitä. (Uusi taito)

Seuraavaksi lapsille voi rakentaa radan, jossa tulee uusien taitojen opettelua ja oman kehon hallintaa. Siellä voi olla esimerkiksi tasapainoilu kiviä, krokotiilikierintää tai kenguruhyppyjä. Näin lapsi oppii oman kehonsa toimintaa ja sen hallitsemista tanssin ja leikin ohella. (Kokonaisuuksien hahmottaminen)

Lopuksi lapsien viedään jälleen käsikädessä rinkiin, jossa istutaan jälleen ohjaajan kanssa rinkiin. Ohjaaja hakee pensseleitä ja värisankon, jossa on erivärisiä huiveja. Opettaja kysyy jokaiselta lapselta minkä värisiksi kädet ja jalat maalataan ja ottaa väriä joko purkista tai ympäristöstä. Jokaisen lapsen selkä myös maalataan, jolloin lapsi rentoutuu ja rauhoittuu tanssista ja leikeistä.(Palautuminen)

Tämä tuntirakenne voi kuitekin olla liian haastava, jolloin joitain osia voi helpottaa tai jättää sillä kerralla tekemättä. Tuntirakenteita ei ole pakko noudattaa, mutta ne ovat hyviä ohjenuoria rakentamiseen. Tärkeintä on pyrkiä tukemaan lapsia keskittymään ja käyttämään kehoaan erilaisilla tavoilla.